
	Porovuosi Inarissa Ninni Jääskö (Ivalon lukio, 1. luokka): POROEROTUKSET KEVÄT JA KESÄ Eri paliskunnissa on erilaiset käytännöt; joko vasat merkataan kesämerkityksessä, johon koko paliskunta osallistuu, tai heti niiden synnyttyä niiden ollessa yksityisessä vasotusaidassa. Kesämerkitys Kesällä räkkäaikaan porot nousevat tunturiin sääskiä pakoon, ja siellä ne laitetaan aitaan. Ison aidan yhteydessä on pienempi, pyöreä aita, kirnu. Sinne päästetään kerrallaan muutama kymmenen poroa ja vasoille laitetaan kilkurat eli muoviset numerolaatat kaulaan. Sen jälkeen porot lasketaan takaisin isoon aitaan, jonne poronomistajat menevät katselemaan. Katseleminen tarkoittaa sitä, että katsellaan kenen on vaadin, jonka perässä mikäkin vasa kulkee. Vasan numero ja vaatimen omistaja laitetaan ylös taulukkoon. Seuraavana päivänä porot jälleen kirnutaan pienissä erissä. Kilkura-kaulaiset vasat otetaan kiinni, ja listasta katsotaan kenen vasa se on. Sen jälkeen poronomistaja merkkaa vasan omaan merkkiinsä. Merkityksen päätyttyä porot lasketaan vapaaksi. Vasotusaita Paliskunnan sisällä oleva tokkakunta pitää ratkomaerotuksen, jossa he erottelevat kukin omat poronsa erilleen. Sen jälkeen porot kootaan omaan aitaan, kukin mielensä mukaan joko kaikki porot yhteen aitaan tai vaatimet eri aitaan kuin urosporot ja kermikät. Vasotusaidalla käydään joka päivä ruokkimassa porot ja tutkailemassa, onko vasoja syntynyt. Jo vastasyntyneenä vasa on nopea jaloistaan, joten se täytyy juosta kiinni jotta sen voi merkata. Kun kaikki vasat ovat syntyneet ja merkattu, porot lasketaan ulos aidasta. SYKSY JA TALVI Syksyllä poromiehet ettoavat mönkijöiden, moottoripyörien, kelkkojen ja helikopterien avulla. Noin tuhat, pari tuhatta poroa laitetaan kerrallaan aitaan (katso kuva erotusaidan prototyypistä). Periaate on sama kuin kesämerkityksessä: ensimmäisenä päivänä porot kirnutaan pienissä erissä, ja peuravasoille laitetaan kilkurat kaulaan. Jos tokka on iso, jotkut maalaavat vaatimien kylkiin spraymaalilla esimerkiksi omat nimikirjaimensa, jotta katseleminen kävisi nopeammin. Seuraavan aamun valjetessa lähtevät poronomistajat katselemaan poroja. Peuravasojen numerot ja vaatimen omistajan nimi laitetaan jälleen taulukkoon ylös. Iltapäivällä tokka taas kirnutaan ja vedetään. Teurasporot luetaan ja viedään teurastamolle, kun taas eloon jätettävät rokotetaan, luetaan ja vedetään konttoriin. Omien eväs- ja suoramyyntiporojen kanssa poronomistaja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Kolmantena päivänä teurastamolle viedyt porot tapetaan ja nyljetään, tai kuljetetaan muualle teurastettaviksi; se riippuu lihan ostajasta. Konttoreissa olevat porot vie jokainen omistaja sinne minne parhaaksi katsoo, esimerkiksi kotiaitaan. Neljäntenä päivänä ostaja hakee teurastamolta lihat, ja erotus on kokonaan ohi. SOSIAALISENA TAPAHTUMANA Sosiaalisena tapahtumana poroerotus on erittäin värikäs. Paikalla oleva yhteisö on kovin monipuolinen: monta eri sukupolvea, ihmisiä eri kylistä, eri sukupuolia ja ammattikuntia. Myöskään suomen kieli ei ole ainoa puhuttu kieli, vaan varsinkin pohjoisissa paliskunnissa saamen kieli on jopa yleisempi. Pienimmätkin lapset osallistuvat erotuksiin ja se on heille oikein jännittävä tilanne: on paljon aitoja missä kiikkua ja vilkas tohina meneillään koko ajan. Lasten läsnäolo on tärkeä osa poronhoitokulttuuria, sillä näin lapsi oppii pikkuhiljaa esimerkiksi tunnistamaan korvamerkkejä. Vähän vanhemmat lapset ja nuoret ovat suureksi avuksi erotuksessa ja osaavat jo vaikka mitä, jos ovat pienestä pitäen olleet hommassa mukana. Heistä on paljon hyötyä vetohommissa, ja kilkura-kaulojen kiinniotto on lasten ja nuorten keskuudessa suuri kilpailu. Vaikka aina puhutaan poromiehistä, on paikalla poikkeuksetta myös paljon poronaisia, jotka ovat yhtälailla kykeneviä poromiehen hommiin. Kun ihmiset eivät ole kaikki samalta paikkakunnalta, on erotus hyvä paikka nähdä toisia, vaihtaa kuulumisia ynnä muuta sellaista. Erotusaitojen yhteydessä on kämppiä, joissa tauoilla käydään syömässä, kahvistelemassa ja seurustelemassa ihmisten kanssa. Porotarvikkeiden myyjällä on tapana käydä erotuksissa, sillä missäpä muualla olisi yhtä aikaa niin suuri joukko asiakkaita. Poroerotuksessa ei siis ole kyse pelkästä vakavasta työtapahtumasta, vaan ihmiset ovat useimmiten hymyssä suin. Sanasto erotus = tilaisuus, jossa syksyllä tai talvella porot luetaan, ratkotaan eli erotetaan teuraat elämään jäävistä, teurastetaan tai kuohitaan ettoaminen = porojen kokoaminen erotusta varten kermikkä = vasa ensimmäisenä elintalvenaan kilkura = muovinen numerolaatta, joka laitetaan peuran kaulaan kirnu = erotusaidan pyöreä osa konttori = erotusaidan sivukarsina lukea = poronhoitolain 28 §:n mukaan kaikki porot pitää lukea eli selvittää kunkin omistajan porojen lukumäärä merkata = tehdä poron korviin puukolla merkki, joka koostuu erilaisista pykälistä yms. paliskunta = hallinnollinen yksikkö että porojen luonnollinen, rajoiltaan määrätty laidunalue; poronomistajat ovat paliskunnan osakkaita peura = poro, jolla ei ole merkkiä korvassa rokotus = porot lääkitään loisia vastaan räkkä = poroa ahdistavat lentävät hyönteiset tokka = satoja yksilöitä käsittävä porolauma tokkakunta = saamelaisporonhoidossa paliskunnalla ei ole niin suurta merkitystä, vaan porot hoidetaan tokkakunnittain; esimerkiksi suku hoitaa omat poronsa omana tokkanaan vaadin = kahta vuotta vanhempi naarasporo vasa = poro ensimmäisellä ikävuodellaan, paikoin vain ensimmäiseen syksyynsä vetää = vetää poro sarvista kiinni pitäen esimerkiksi konttoriin Lisää sanastoa: Lapin Yliopisto http://tuikku.urova.fi/avoin/poronhoito/sanasto.htm Takaisin etusivulle tai Porovuoteen

Porovuosi Inarissa

Ninni Jääskö (Ivalon lukio, 1. luokka):
POROEROTUKSET KEVÄT JA KESÄ

Eri paliskunnissa on erilaiset käytännöt; joko vasat merkataan kesämerkityksessä, johon koko paliskunta osallistuu, tai heti niiden synnyttyä niiden ollessa yksityisessä vasotusaidassa.

Kesämerkitys

Kesällä räkkäaikaan porot nousevat tunturiin sääskiä pakoon, ja siellä ne laitetaan aitaan. Ison aidan yhteydessä on pienempi, pyöreä aita, kirnu. Sinne päästetään kerrallaan muutama kymmenen poroa ja vasoille laitetaan kilkurat eli muoviset numerolaatat kaulaan. Sen jälkeen porot lasketaan takaisin isoon aitaan, jonne poronomistajat menevät katselemaan. Katseleminen tarkoittaa sitä, että katsellaan kenen on vaadin, jonka perässä mikäkin vasa kulkee. Vasan numero ja vaatimen omistaja laitetaan ylös taulukkoon. Seuraavana päivänä porot jälleen kirnutaan pienissä erissä. Kilkura-kaulaiset vasat otetaan kiinni, ja listasta katsotaan kenen vasa se on. Sen jälkeen poronomistaja merkkaa vasan omaan merkkiinsä. Merkityksen päätyttyä porot lasketaan vapaaksi.

Vasotusaita

Paliskunnan sisällä oleva tokkakunta pitää ratkomaerotuksen, jossa he erottelevat kukin omat poronsa erilleen. Sen jälkeen porot kootaan omaan aitaan, kukin mielensä mukaan joko kaikki porot yhteen aitaan tai vaatimet eri aitaan kuin urosporot ja kermikät. Vasotusaidalla käydään joka päivä ruokkimassa porot ja tutkailemassa, onko vasoja syntynyt. Jo vastasyntyneenä vasa on nopea jaloistaan, joten se täytyy juosta kiinni jotta sen voi merkata. Kun kaikki vasat ovat syntyneet ja merkattu, porot lasketaan ulos aidasta.

SYKSY JA TALVI

Syksyllä poromiehet ettoavat mönkijöiden, moottoripyörien, kelkkojen ja helikopterien avulla. Noin tuhat, pari tuhatta poroa laitetaan kerrallaan aitaan (katso kuva erotusaidan prototyypistä).

Periaate on sama kuin kesämerkityksessä: ensimmäisenä päivänä porot kirnutaan pienissä erissä, ja peuravasoille laitetaan kilkurat kaulaan. Jos tokka on iso, jotkut maalaavat vaatimien kylkiin spraymaalilla esimerkiksi omat nimikirjaimensa, jotta katseleminen kävisi nopeammin.

Seuraavan aamun valjetessa lähtevät poronomistajat katselemaan poroja. Peuravasojen numerot ja vaatimen omistajan nimi laitetaan jälleen taulukkoon ylös. Iltapäivällä tokka taas kirnutaan ja vedetään. Teurasporot luetaan ja viedään teurastamolle, kun taas eloon jätettävät rokotetaan, luetaan ja vedetään konttoriin. Omien eväs- ja suoramyyntiporojen kanssa poronomistaja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Kolmantena päivänä teurastamolle viedyt porot tapetaan ja nyljetään, tai kuljetetaan muualle teurastettaviksi; se riippuu lihan ostajasta. Konttoreissa olevat porot vie jokainen omistaja sinne minne parhaaksi katsoo, esimerkiksi kotiaitaan. Neljäntenä päivänä ostaja hakee teurastamolta lihat, ja erotus on kokonaan ohi.

SOSIAALISENA TAPAHTUMANA

Sosiaalisena tapahtumana poroerotus on erittäin värikäs. Paikalla oleva yhteisö on kovin monipuolinen: monta eri sukupolvea, ihmisiä eri kylistä, eri sukupuolia ja ammattikuntia. Myöskään suomen kieli ei ole ainoa puhuttu kieli, vaan varsinkin pohjoisissa paliskunnissa saamen kieli on jopa yleisempi.

Pienimmätkin lapset osallistuvat erotuksiin ja se on heille oikein jännittävä tilanne: on paljon aitoja missä kiikkua ja vilkas tohina meneillään koko ajan. Lasten läsnäolo on tärkeä osa poronhoitokulttuuria, sillä näin lapsi oppii pikkuhiljaa esimerkiksi tunnistamaan korvamerkkejä. Vähän vanhemmat lapset ja nuoret ovat suureksi avuksi erotuksessa ja osaavat jo vaikka mitä, jos ovat pienestä pitäen olleet hommassa mukana. Heistä on paljon hyötyä vetohommissa, ja kilkura-kaulojen kiinniotto on lasten ja nuorten keskuudessa suuri kilpailu. Vaikka aina puhutaan poromiehistä, on paikalla poikkeuksetta myös paljon poronaisia, jotka ovat yhtälailla kykeneviä poromiehen hommiin.

Kun ihmiset eivät ole kaikki samalta paikkakunnalta, on erotus hyvä paikka nähdä toisia, vaihtaa kuulumisia ynnä muuta sellaista. Erotusaitojen yhteydessä on kämppiä, joissa tauoilla käydään syömässä, kahvistelemassa ja seurustelemassa ihmisten kanssa. Porotarvikkeiden myyjällä on tapana käydä erotuksissa, sillä missäpä muualla olisi yhtä aikaa niin suuri joukko asiakkaita. Poroerotuksessa ei siis ole kyse pelkästä vakavasta työtapahtumasta, vaan ihmiset ovat useimmiten hymyssä suin.

Sanasto

erotus = tilaisuus, jossa syksyllä tai talvella porot luetaan, ratkotaan eli erotetaan teuraat elämään jäävistä, teurastetaan tai kuohitaan
ettoaminen = porojen kokoaminen erotusta varten
kermikkä = vasa ensimmäisenä elintalvenaan
kilkura = muovinen numerolaatta, joka laitetaan peuran kaulaan
kirnu = erotusaidan pyöreä osa
konttori = erotusaidan sivukarsina
lukea = poronhoitolain 28 §:n mukaan kaikki porot pitää lukea eli selvittää kunkin omistajan porojen lukumäärä
merkata = tehdä poron korviin puukolla merkki, joka koostuu erilaisista pykälistä yms.
paliskunta = hallinnollinen yksikkö että porojen luonnollinen, rajoiltaan määrätty laidunalue; poronomistajat ovat paliskunnan osakkaita
peura = poro, jolla ei ole merkkiä korvassa
rokotus = porot lääkitään loisia vastaan
räkkä = poroa ahdistavat lentävät hyönteiset
tokka = satoja yksilöitä käsittävä porolauma
tokkakunta = saamelaisporonhoidossa paliskunnalla ei ole niin suurta merkitystä, vaan porot hoidetaan tokkakunnittain; esimerkiksi suku hoitaa omat poronsa omana tokkanaan
vaadin = kahta vuotta vanhempi naarasporo
vasa = poro ensimmäisellä ikävuodellaan, paikoin vain ensimmäiseen syksyynsä
vetää = vetää poro sarvista kiinni pitäen esimerkiksi konttoriin

Lisää sanastoa: Lapin Yliopisto http://tuikku.urova.fi/avoin/poronhoito/sanasto.htm

Takaisin etusivulle tai Porovuoteen