Hakkuukiista
Ajankohtaista | Taustaa | Liitteet
Ajankohtaista
Metsähallitus käynnisti kesäkuussa luonnonvarasuunnittelun päivitykseen liittyvän suuren osalliskokouksen työskentelyn. Metsäpaliskunnat eivät ole nimittäneet edustajia eivätkä osallistuneet siihen. Luonnonvarasuunnittelu ei ole sellaista Metsähallituksen toimintojen yhteensovittamista, joka esim. Metsähallituslain tarkoittamalla tavalla turvaisi poronhoidon harjoittamisen edellytykset.
Elokuun alusta lähtien Metsähallitus hakkasi useilla leimikoilla paliskuntien rajausten sisällä. Hakkuista ei käyty ollenkaan leimikkokohtaisia neuvotteluja, joiden pitäisi kuulua normaaliin käytäntöön. StoraEnso ilmoitti aloittavansa ostot rajausalueiden hakkuilta. Se väitti nettijulkaisussaan (Sustainability News 3/2005 ), että Metsähallitus on sopinut hakkuista paliskuntien kanssa, ja uskoi, että loput ratkaisemattomat kysymykset selvitetään luonnonvarasuunnittelussa.
Saamelaisneuvosto ilmaisi järkytyksensä StoraEnson päätöksestä aloittaa ostot rajausalueilta (Anara vuovdecuollamat, Logging in Inari). Myös Suomen porosaamelaiset ry. paheksuu Metsähallituksen toimintaa.
Lokakuussa Metsähallitus aloitti hakkuut Paatsjoen ja Muotkatunturin paliskuntien laidunmetsissä. Metsähallitus ei neuvotellut hakkuista paliskuntien kanssa, vaan vain ilmoitti niistä juuri ennen hakkuiden aloittamista. Metsähallituksessa tiedetään entuudestaan, että kyseessä ovat paliskunnille olennaisen tärkeät laidunmetsät. Paliskunnat tiedottivat kantansa myös uudestaan yhteisellä tiedotteella 17.10.2005. Metsähallitus hakkasi myös tärkeiksi porometsiksi rajatuissa Hammastunturin paliskunnan Haippakotavaarassa ja Muddusjärven paliskunnan Pitkäjärvenvaarassa.
Nellimissä Metsähallitus aloitti hakkuut lokakuun loppupuolella porotaloudelle korvaamattoman arvokkailla metsämailla, porojen syöttöaitauksen sisällä. Metsähallitukselle on kerrottu kyseisen Martinjärven alueen olevan erityisen tärkeää porojen laidunaluetta. Hakkuut aloitettiin poromiehiä kuulematta, eikä poromiehille pyynnöistä huolimatta ilmoitettu hakkuista etukäteen.
Nellimin poromiehet aikovat nostaa kanteen Metsähallituksen hakkuita vastaan. Oikeutensa turvaamiseksi poromiehet pyysivät käräjäoikeutta määräämään Metsähallitusta lopettamaan hakkuut. Käräjäoikeus päättikin kiireellisesti 26.10. kieltää hakkuiden jatkamisen. Myöhemmin nimismies asetti poromiesten maksettavaksi miljoonan euron vakuuden, josta korvattaisiin Metsähallituksen mahdollisesti kärsimät tappiot, jos poromiehet häviäisivät jutun.
Metsähallitus puolestaan ilmoitti jatkavansa hakkuita, mikäli vakuutta ei makseta. Nellimin poromiesten asianajajan vaatimuksesta Metsähallitus toimitti poromiehille aluetta koskevat lähiajan hakkuusuunnitelmat. Suunnitelmat kattavat lähes kaikki jäljellä olevat kriittisen tärkeät laidunalueet. Poromiehillä ei ollut muuta keinoa kuin viedä asia YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Marraskuun puolella komitea vaati hakkuiden keskeyttämistä. Metsähallitus keskeytti hakkuut vasta muutaman päivän kuluttua päätöksen saamisesta.
Myös Suomen hallitus oli keskustellut Metsähallituksen hakkuista Inarin paliskuntien alueella. Paliskunnilta ei oltu pyydetty ajankohtaisia kannanottoja, mutta kuitenkin ainakin ministeri Korkeaoja tiedotti julkisuudessa, että paliskunnat ovat hyväksyneet hakkuut. Paliskunnat lähettivät valtioneuvoston ja ministeriöiden edustajille 15.11.2005 kirjeen, jossa selvensivät, että allekirjoittaneet paliskunnat ja Nellimin tokkakunta Ivalon paliskunnasta eivät ole hyväksyneet Metsähallituksen hakkuita ja hakkuusuunnitelmia poronhoidon kannalta tärkeillä laidunalueilla. Paliskunnat myös pyysivät, että oikeat neuvottelut hakkuista aloitetaan mahdollisimman pian. Kirjeeseen ei ole vielä saatu vastausta.
Helmikuussa 2006 Ison-Britannian arvioidessa erilaisia metsäsertifiointijärjestelmiä paliskunnat antoivat yhteisen lausunnon PEFC-sertifioinnista (ks. Liitteet).
Taustaa
Tämän metsänraja-alueemme poronhoidon ja metsätalouden eturistiriidat maankäytössä ovat olleet jo sen verran esillä tiedotusvälineissä ja kansainvälisissäkin yhteyksissä, että keskustelua on ruvettu kutsumaan hakkuukiistaksi. Vuosien puinnista huolimatta lakien ja muiden säädösten vaatimaa, poronhoidon edellytykset turvaavaa ratkaisua ei ole vielä tehty.
Poronhoidon peruselementit ovat poro, luonto ja ihminen. Porot ovat ympäri vuoden ulkona luonnon armoilla. Säät määräävät poron elämästä, poromiehen töiden ajankohdan, työtavat ja toimeentulon. Silti poronhoito ei ole villiä toimintaa eikä harmaata taloutta, vaan yhtä tarkasti Suomen laeilla ja EU:n direktiiveillä ohjattua ja valvottua kuin esimerkiksi vaikkapa maatalous. Ero maatalouden ja poronhoidon välillä on se, että poronomistajat eivät omista maata, jolla heidän eläimensä laiduntavat. Se on suuri oikeus, mutta se voi olla myös uhka. Laidunmailla on monia muitakin käyttäjiä, ja jotkin maankäyttömuodot voivat haitata poronhoitoa.
Porojen laitumiin kohdistuvasta muusta maankäytöstä Paliskuntain yhdistys sanoo Suomen porotalousohjelmassa 2000-2006: "Tehometsätalous, voimatalous tekoaltaineen, matkailu, liikennevälineet ja liikenneyhteyksien kehittäminen, kaivostoiminta, turvetuotanto, puolustusvoimat ja muut maankäyttömuodot valtaavat, pienentävät ja pirstovat porolaitumia ja häiritsevät poronhoitotöitä monin tavoin." Paliskuntain yhdistys muistuttaa myös, että vaikka muu maankäyttö aiheuttaa poronhoidolle paljon lisätyötä ja kustannuksia, niitä ei kompensoida elinkeinolle millään tavoin.
Inarissa poronhoitoon vaikuttavia muita maankäyttömuotoja ovat metsätalous, matkailu (rakentaminen, moottorikelkkailu, koiravaljakot, veräjät), metsästys, luonnonsuojelu (puistot, erämaat, yms., pedot) ja kaivostoiminta. Myös maa- ja metsätalousministeriön Porotaloustyöryhmä toteaa muistiossaan (1998), että merkittävimmin niistä porolaitumiin vaikuttaa metsätalous.
Inarin kunnan suurin maanomistaja on valtio, joka hallinnoi 91% alueesta. Metsähallitus sekä viranomaisena että itse maankäyttäjänä on siis suurimmassa vastuussa porolaitumiin kohdistuvasta muusta käytöstä. Myös joillakin yksityisten toiminnoilla voi olla vaikutuksia poronhoitoon. Toimintojen vaikutukset riippuvat niiden sijoituksesta, ajoituksesta, laadusta, määrästä ja jäljistä.
Maailma on pienentynyt nopeasti viime vuosikymmeninä. Maapallosta on tullut yksi globaali kylä, jonka jokainen kolkka on saavutettavissa. Mikä tahansa maksukykyinen organisaatio voi hyödyntää mitä tahansa luonnonvaroja missä tahansa maapallolla. Se näkyy myös Inarissa. Meidän "tyhjillä", tiettömillä ja asumattomilla "erämaillamme" on yhä enemmän muitakin käyttäjiä kuin porot. Kun poronhoito ja poronomistajatkin kuuluvat samaan globaaliin kylään, jossa omavaraisuus ei enää riitä, vaan elämisestä ja yhteiskuntaan kuulumisesta pitää maksaa rahalla, niin porojen laitumien määrän ja laadun säilyminen ei ole enää sopeutumis-, vaan toimeentulokysymys.
Inarin paliskunnat ovatkin viime vuosina olleet usein tiedotusvälineissä esillä valtion maiden metsänhakkuista käytävän keskustelun vuoksi. Paliskunnat alkoivat 1990-luvun alussa tuoda julki kannanottojaan hakkuiden haitallisista vaikutuksista poronhoitoon. Näkemysten esittäminen paikallisen tason neuvotteluissa Metsähallituksen kanssa ei muuttanut sitä tosiasiaa, että laidunmetsät vähenevät koko ajan hakkuiden takia.
Metsähallitus itse toimii valtion puolesta poronhoidon ja metsätalouden yhteensovittajana, mutta koska se on liikelaitos, sen päätöksistä ei voi tehdä normaalia viranomaisvalitusta, vaan erimielisyydet on ratkaistava käräjillä. Muotkatunturin paliskunta haastoi sen vuoksi Metsähallituksen oikeuteen talvilaidunalueen hakkuista vuonna 1993. Vaikka oikeudessa käsiteltiin vain yksittäisiä leimikkosuunnitelmia, YK:n Ihmisoikeuskomitean tapauksesta antamat päätökset viitoittavat merkittävästi saamelaista poronhoitoa turvaavan lainsäädännön tulkintaa. (Lue tapauksesta enemmän teoksesta Martin Scheinin ja Taina Dahlgren (toim.): Toteutuvatko saamelaisten ihmisoikeudet. Helsinki 2001. Yliopistopaino.)
Keväällä 2002 Hammastunturin, Muddusjärven, Muotkatunturin ja Paatsjoen paliskunnat sekä Nellimin tokkakunta Ivalon paliskunnasta lähettivät edustajansa yhdessä viemään tietoa tilanteesta suoraan ministereille Helsinkiin. Lähetystö vei maa- ja metsätalousministerille, ympäristöministeriölle, oikeusministerille ja valtiovarainministerille Muistion, jossa selostettiin luonnonlaitumien merkitystä poronhoidolle, muiden maankäyttömuotojen vaikutuksia sekä poronhoidon asemaa lainsäädännöllisesti ja käytännössä. Muistiossa esitetään, että tulevat valtion hakkuut kohdennettaisiin jo aiemmin käsiteltyihin metsiin ja Metsähallituksen tulostavoitetta ja hakkuusuunnitetta Ylä-Lapissa lasketaan niin paljon, että rajaus on mahdollinen.
Ympäristöjärjestöt Suomen luonnonsuojeluliitto ja Greenpeace kokosivat näistä paliskunnista tiedot, joiden perusteella paliskuntien Muistiossa mainitsemat, hakkuiden ulkopuolelle jätettäväksi esittämät alueet yksilöitiin ja merkittiin kartalle. Järjestöt myös tuovat paliskuntien näkemyksiä esille neuvotteluissa ja muissa tilaisuuksissa, joihin ne osallistuvat ja joissa pyrkivät vaikuttamaan metsien suojeluun.
Maa- ja metsätalousministeri Tammilehto asetti samana keväänä 2002 selvitysmiehen selvittämään poro- ja metsätalouden yhteensovittamista. Selvitysmies Pirkko Saarelan esitysten ja niistä saatujen lausuntojen perusteella uusi ministeri Korkeaoja laaditutti vuoden 2004 alusta käynnistettävän toimenpideohjelman. Ohjelma sisältää lainsäädäntöhankkeita (saamelaisten maaoikeuskysymys, Metsähallitus-laki), tutkimusta ja luonnonvarasuunnittelun uusimisen etuajassa alkaen marraskuussa 2004.
Metsähallitus kutsui paliskunnat ensimmäistä kertaa yhdessä neuvottelemaan hakkuista vuoden 2003 viimeisenä päivänä. Metsien säästämisaloitteen tehneet paliskunnat pysyivät alkuperäisissä, kevään 2002 Muistiossa tekemissään esityksissä, eikä Metsähallitus kyennyt lupaamaan sen tasoisia muutoksia toimintaansa, joten neuvottelut päättyivät tuloksettomina helmikuussa 2004.
Ennen uuden luonnonvarasuunnitelman vahvistamista Metsähallitus hakkaa Inarissa voimassaolevan suunnitteen mukaisesti. Ns. metsäpaliskuntien (Hammastunturi, Muddusjärvi, Muotkatunturi, Paatsjoki, Sallivaara) ja Nellimin tokkakunnan rajaamista, hakkuiden ulkopuolelle jätettäviksi esitetyistä alueista Metsähallitus on siirtymäaikana hakannut voimakkaasti ainakin Nellimissä, Kessissä Paatsjoen paliskunnassa, Hammastunturissa Kirakassa ja Muotkatunturin paliskunnan alueella Paadarskaidissa.
Vuoden 2005 alussa METLA oli vasta aloittanut monialaisen tutkimuksen, johon Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun päivityksen on tarkoitus perustua. Paliskunnilla oli kokemusta jo yhdestä luonnonvarasuunnittelusta vuosilta 1999-2000. Siinä siunattiin Metsähallituksen silloinen hakkuutavoite vastoin paliskuntien kantaa (ks. Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelma 2000, s. 172).
Uutta luonnonvarasuunnittelua odottaessa metsäpaliskunnat miettivät asemaansa ja laativat maa- ja metsätalousministerille uuden kirjeen. Kirjeeseen listattiin, miten luonnonvarasuunnittelua pitää kehittää, jotta lainsäädännössä määritelty poronhoidon turva toteutuu paliskuntien ja valtion välisissä neuvotteluissa maankäytöstä. Kirjeeseen ei ole vielä saatu vastausta.
Maaliskuun alussa Greenpeace käynnisti kampanjan, jolla laidunmetsien tilanteesta ja oikean neuvotteluprosessin puutteesta tiedotettiin tehokkaasti päättäjille ja Metsähallituksen puuta käyttäville asiakkaille. Metsäalan ammattiliitot ja -osastot sekä Inarin kunta reagoivat voimakkaasti vaatien Greenpeacen poistumista ja hakkuutavoitteen säilyttämistä entisellään. Kunta kokosi maa- ja metsätalousministerille osoitetun kansalaisaddressin, jossa väitettiin Greenpeacen aiheuttaneen tämän hakkuukiistan. Addressin allekirjoittaneet uskoivat myös, että kiista voidaan sopia paikallisesti. Metsäalan toimihenkilöt ja työntekijät uhkasivat käynnistää poronlihan ostoboikotin niitä poromiehiä vastaan, jotka ovat yhteistyössä Greenpeacen kanssa.
Paliskunnat ehdottivat Metsähallitukselle uutta paikallisen tason neuvottelua. Neuvotteluja käytiin kevään ajan, mutta 10.6. prosessi päättyi, kun Metsähallitus totesi, ettei sen ole mahdollista sopia asiaa paikallistasolla – ks. Inarin metsäpaliskuntien tiedote 10.6.2005 kohdasta Liitteet.
Liitteet
Linkit avautuvat uuteen ikkunaan. Uusimmasta vanhimpaan:
- Saamelainen poronhoito ja valtion metsien PEFC-sertifiointi Inarissa 6.2.2006
- Paliskuntien yhteistyöryhmän kirje
Valtioneuvoston ja ministeriöiden edustajille 15.11.2005 - Metsähallitus kaataa taas porometsiä
Paatsjoen ja Muotkatunturin paliskuntien tiedote 17.10.2005 - Metsähallituksella ei neuvotteluvaltuuksia
Inarin metsäpaliskuntien lehdistötiedote 10.6.2005 - Inarin metsäkiista ratkaisematta
Saamelaiskäräjien tiedote 10.6.2005 - Ylä-Lapin luonnonvarasuunnitelman päivittäminen
Kirje maa- ja metsätalousministeriölle, ulkoministeriölle, oikeusministeriölle ja Metsähallitukselle 16.1.2005 - Valtion metsätalouden vaikutuksista poronhoitoomme ja esityksiä tilanteen korjaamiseksi
Muistio maa- ja metsätalousministeriölle, oikeusministeriölle ja ympäristöministeriölle 20.-21.3.2002
Ks. myös Maankäyttöongelmiin liittyvät usein kysytyt kysymykset.