INARIN METSÄKIISTA RATKAISEMATTA

Inarin valtionmetsin hakkuita koskeva kiista jäi tänään ratkaisematta Ivalossa Metsähallituksen, poromiesten ja Saamelaiskäräjien välisissä neuvotteluissa. Vaikka osapuolten vaatimukset lähenivätkin toisiaan, ei yhteisymmärrystä löytynyt siitä, miten Metsähallituksen tulee täyttää lakisääteinen velvollisuutensa saamelaisten kulttuuriin kuuluvan poronhoidon turvaamiseksi.

Julkisuudessa Inarin metsäkiista on leimattu luonnonsuojeluväen ja metsureiden väliseksi paikalliseksi kärhämäksi, jossa saamelaisporomiehiä käytetään vain luonnonsuojelun bulvaanina. Tosiasiassa on kyse siitä, että maa- ja metsätalousministeriö ei ota vastuuta saamelaisten maaoikeuskysymyksen ratkaisuista eikä edes kohtuullisen toimeentulon turvaamisesta saamelaisille poromiehille ja lykkää poliittisia ratkaisuja vaativan päätöksenteon paikallisesti sovittavaksi.

YK:n ihmisoikeuskomitea totesi loppuvuonna 2004 Suomea koskevissa päätelmissään, että saamelaisten maanomistuskysymyksen ratkaisemattomuus ja monet julkiset ja yksityiset maankäyttötavat vaarantavat saamelaisten poronhoidon, perinteisen kulttuurin ja elämäntavan ja täten saamelaisten identiteetin. Ihmisoikeuskomitea kehottikin Suomea yhdessä saamelaisten kanssa ratkaisemaan maaoikeuskiistan, ilmoittamaan toimenpiteistä komitealle loppuvuodesta 2005 ja pidättäytymään sillä välin kaikista toimista, jotka vaikeuttavat maaoikeuskiistan ratkaisua.

Saamelaiskäräjät vaati metsähallituslain valmistelussa, että Metsähallitus ei toimisi saamelaisten kotiseutualueella liikelaitoksena, vaan hallintoviranomaisena, jolloin se voisi saada tälle alueelle myös lisärahaa työllisyyden ylläpitämiseen. Tätä järjestelyä ei kuitenkaan toteutettu tämän vuoden alussa voimaan tulleessa metsähallituslaissa, jonka mukaan Metsähallitus toimii koko maassa tulosta tuottavana valtion liikelaitoksena.

Metsähallituksen tulisi siis samanaikaisesti sekä ylläpitää Inarin metsäsektorin työllisyyttä hakkaamalla Inarin valtionmetsiä poronhoidon vahingoksi että järjestää näiden metsien hoito, käyttö ja suojelu saamelaisten poronhoitoa turvaavalla tavalla. Metsähallituslain velvoite on mahdoton ja se johtaa Metsähallituksen toiminnassa tilanteen, missä työllisyys ja toimeentulo heikkenevät joko Inarin 130 metsä- ja puutalouden harjoittajan tai 240 poromiehen puolella. Asia ei ole paikallisesti sovittavissa, vaan vaatii Saamelaiskäräjien esittämää lainsäädäntöratkaisua.

Inarin saamelaisporonhoitoon metsänhakkuut vaikuttavat monella tavoin kielteisesti. Jos poro ei voi lumiolosuhteiden vuoksi kevättalvella saada jäkälää, se turvautuu puissa kasvavaan luppoon, josta huomattava osa varisee säännöllisesti maahan porojen ravinnoksi myrskyjen ja tykyn yhteisvaikutuksesta. Luppo kuitenkin viihtyy parhaiten yli 150-vuotiaissa männiköissä, jotka on kohta hakattu loppuun. Hakkuista johtuen jopa 70 prosenttia metsistä on lupottomia nuoria metsiä.

Lupon puuttuessa poromiehet joutuvat joka kevät varautumaan porojen hätäruokintaan rehuilla, joka maksaa jopa 50 euroa poroa kohti. Esimerkiksi Muotkatunturin yli 6000 poron hätäruokinta rehulla tarkoittaa 250 000 euron investointia. Poron eläinkohtainen tuki on puolestaan 20 euroa vuodessa ja poron kilohinta 2-3 euroa. Näillä hinnoilla ja tuilla ei rehua voida ostaa. Porotuen pienuus on poliittinen ratkaisu, koska uuhituet Inarin alueella ovat 184 euroa uuhesta.

(Voit sulkea ikkunan)