
	Poronhoidon oikeuksista Saamelaiskonferenssi hyväksyi vuonna 1978 listan saamelaiselinkeinoista, eli peruselinkeinoista, jotka saamelaisen ekologisen perinteen mukaisesti hyödyntävät luonnonvaroja ja tukevat saamelaiskulttuuria. Porotalous on saamelaiskulttuuria tukeva saamelaiselinkeino ja siten yksi saamelaiskultturin ilmenemisen muoto. Siksi saamelaisten harjoittama poronhoito on varsinaisen poronhoitolain (848/1990) lisäksi turvattu monin kansallisin ja kansainvälisin säädöksin, sopimuksin ja päätöksin. Poronhoitolaki 848/1990 2 § Poronhoitoalue: Erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella (valtion maat) "maata ei saa käyttää siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle". 3 § Poronhoidon harjoittamisoikeus: "Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta." 6 § Paliskunta: "Paliskunta voi kantaa ja vastata toimialueensa poronhoitoa koskevissa asioissa ja saada nimiinsä oikeuksia sekä tehdä sitoumuksia poronhoitolaissa tarkoitettujen tehtäviensä suorittamiseksi". 53 § Neuvotteluvelvollisuus: "Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa." Hallituksen esitys 309/1993 vp s. 65, Perustuslakivaliokunnan lausunto 44/1996 vp (Hallituksen esitys 229/1996 vp.), Perustuslakivaliokunnan mietintö 17/1994 vp, Hallituksen esitys 248/1994 vp Perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, metsästys ja kalastus kuuluvat saamelaisten kulttuurimuotoon. Suomen perustuslaki /2000 17 §, 3 momentti: "Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan." ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus n:o 169 (Kansainvälisen työjarjestön yleiskokouksen eli 76. kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1989 hyväksymä) Osa II Maa 13 artikla: "1. ... hallitusten on kunnioitettava sitä erityistä merkitystä, joka kysymyksessä olevien kansojen suhteella siihen maahan tai alueeseen, jolla he asuvat tai muuten käyttävät, on niiden kulttuurille ja henkisille arvoille, ja erityisesti tämän suhteen yhteisöllisiä näkökohtia." 14 artikla: "1. Kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus (the rights of ownership and possession) niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat. Soveltuvissa tapauksissa on lisäksi turvattava asianmukaisilla toimenpiteillä näiden kansojen oikeudet käyttää alueita, jotka eivät ole niiden yksinomaista asuinaluetta, mutta joita ne ovat perinteisesti voineet käyttää toimeentulonsa hankkimista ja perinteisiä toimiaan varten.... 2. Hallitusten on tarpeellisin toimenpitein määriteltävä kysymyksessä olevien kansojen perinteisesti asuttamat maat ja taattava tehokas suoja niiden omistus- ja hallintaoikeudelle." 15 artikla: "1. Kysymyksessä olevien kansojen oikeuksia maittensa luonnonvaroihin on erityisesti suojeltava. Näihin oikeuksiin sisältyy kansojen oikeus osallistua näiden luonnonvarojen käyttöön, hallintaan ja suojeluun. 2. Tapauksissa, joissa valtio säilyttää omistusoikeuden mineraalivaroihin tai maanalaisiin luonnonvaroihin tai oikeudet muihin maahan liittyviin luonnonvaroihin, hallitusten on luotava tai ylläpidettävä menettelytapoja varmistaakseen, että mitään kysymyksessä olevien kansojen maahan kohdistuvaa tutkimus- tai hyödyntämisohjelmaa ei aloiteta tai sitä koskevaa lupaa myönnetä, ennen kuin kansojen kanssa on neuvoteltu siitä, vaikuttaisiko ohjelma haitallisesti niiden etuihin ja missä määrin. Näiden kansojen on mahdollisuuksien mukaan päästävä osallisiksi tällaisten toimintojen tuottamasta hyödystä ja saatava oikeudenmukainen korvaus kaikesta vahingosta, jota tällainen toiminta voi niille aiheuttaa." Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 8/1976, julkaistu Suomen säädöskokoelmassa 108A/1976, ns. KP-sopimus) 27 artikla: "Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään." YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) ympäristöä ja kehitystä koskeva Rion julistus 1992 Alkuperäiskansoilla on keskeinen asema ympäristön hoidossa ja kehittämisessä heidän tietojensa ja perinteisten toimintatapojensa vuoksi. Valtioiden tulisi tunnustaa alkuperäiskansojen edut ja suoda niille todellinen mahdollisuus osallistua kestävän kehityksen aikaansaamiseen. Laki Metsähallituksesta N:o 1378/2004 4§, Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet, 2. mom.: Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen Saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa (848/1990) tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään. 20§ Neuvottelukunnat: Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden käyttöä koskevan päätöksenteon apuna paikallisen väestön aseman huomioon ottamiseksi ja toimintojen yhtensovittamisen edistämiseksi on lääni- ja aluekohtaisia neuvottelukuntia. Neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja asettamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Sopimus Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, saamelaisia koskeva pöytäkirja N:o 3 Suomella ja Ruotsilla on velvollisuuksia ja sitoumuksia saamelaisiin nähden. Ne ovat sitoutuneet saamelaisten elinkeinojen, kielen, kulttuurin ja elämäntavan kehittämiseen, ja katsovat, että saamelaiskulttuuri on riippuvainen mm. poronhoidosta. Sen vuoksi sovittiin, että saamelaisille saadaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen estämättä myöntää yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen saamelaisalueilla. YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisu valituksessa Ilmari Länsman ja muut vastaan Suomi 26.10.1994 (valitus no. 511/1992) Asiakysymysten tutkinta: "9.3 Oikeutta nauttia omasta kulttuurista ei voida ratkaista abstraktisti, vaan se on asetettava asiayhteyteen. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että, toisin kuin sopimusvaltio on esittänyt, 27 artikla ei suojele yksinomaan kansallisten vähemmistöjen perinteisiä elinkeinoja. Siten se, että valittajat ovat vuosien varrella muokanneet poronhoitomenetelmiään ja harjoittavat sitä modernin teknologian avulla, ei estä heitä vetoamasta yleissopimuksen 27 artiklaan." "9.5 ... Komitea muistuttaa 27 artiklasta antamien yleiskommenttiensa kappaleesta 7, jonka mukaan vähemmistö- ja alkuperäisryhmillä on oikeus saada suojelua perinteisille toiminnoilleen, kuten metsästykselle, kalastukselle, tai - kuten tässä tapauksessa - poronhoidolle, ja että toimenpiteet täytyy toteuttaa niin, että ‘varmistetaan vähemmistöyhteisöihin kuuluvien henkilöiden tehokas osallistuminen heihin vaikuttavien päätösten tekemiseen’." "9.8 Valittajien tulevia toimintoja koskevasta huolesta ihmisoikeuskomitea toteaa, että ollakseen sopusoinnussa yleissopimuksen 27 artiklan kanssa, taloudelliset toiminnot tulee toteuttaa siten, että valittajien poronhoidon kannattavuus säilyy. ... " YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisu valituksessa Jouni E. Länsman ja muut vastaan Suomi 22.11.1996 (valitus no. 671/1995) Asiakysymysten tutkinta: "10.7 Ihmisoikeuskomitea on sitä mieltä, että jos kyseessä olevan alueen hakkuusuunnitelmat tuleville vuosille olisi hyväksytty laajemmassa mittakaavassa, kuin mitä jo on päätetty, tai jos voitaisiin osoittaa, että jo suunniteltujen hakkuiden vaikutukset olisivat vakavammat, kuin mitä tällä hetkellä voidaan ennustaa, silloin olisi saattanut täytyä harkita, olisiko kyseessä loukkaus valittajien oikeutta kohtaan nauttia omasta kulttuuristaan 27 artiklan merkityksessä. Ihmisoikeuskomitea on aikaisempien valitusten perusteella tietoinen siitä, että saamelaisten asuttamilla alueilla on aikaisemmin suunniteltu ja toteutettu muuta laajaa luonnollisen ympäristön hyväksikäyttöä kuten louhintaa. Vaikka kyseessä olevassa valituksessa ihmisoikeuskomitea on päätynyt siihen johtopäätäkseen, etteivät tapauksen tosiseikat osoita valittajien oikeuksia loukatun, pitää se tärkeänä huomauttaa, että sopimusvaltion on toimiessaan tavalla, joka vaikuttaa 27 artiklaan perustuviin oikeuksiin, pidettävä mielessä, että vaikkeivät erilliset toiminnot itsessään rikkoisi kyseistä artiklaa, voivat ne yhdessä murentaa saamelaisten oikeuksia nauttia omasta kulttuuristaan." Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 31.3.1999, taltionumerot 692 ja 693 Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu: "Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että ministeriön tuli ennen päätöksen tekemistä selvittää, mikä vaikutus valtauksilla on saamelaisväestön poronhoidon harjoittamiseen." "Valtaushakemuksia käsiteltäessä tulee selvittää ja harkita, onko poronhoidon turvaamiseksi tarpeen hylätä valtaushakemuksia tai valtauskirjoihin otettavin määräyksin esimerkiksi rajoittaa valtaukseen perustuvien toimenpiteiden suorittamista tiettyinä aikoina tai tietyillä paikoilla, niin kuin paliskunnat ovat kauppa- ja teollisuusministeriölle antamissaan lausunnoissa esittäneet. Asiassa on niin ikään otettava huomioon, millä poronhoidon kannalta tärkeillä alueilla valtauksia on muiden päätösten nojalla voimassa sekä miten suuria ja poronhoidon kannalta herkkiä alueita nyt kysymyksessä olevat valtaushakemukset koskevat. Samoin on otettava huomioon poronhoitoa häiritsevät muut käyttömuodot kyseisillä alueilla. ..." Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 27.4.1999 Dnro 240006/4/96 Ratkaisussaan, joka koski poronhoitoa koskevien säännösten valmistelua yleensä, eduskunnan oikeusasiamies totesi, että useissa perustuslakivaliokunnan mietinnöissä korostetaan pyrkimystä yhteistyöhön ja todellisen vaikutusmahdollisuuden antamista Saamelaiskäräjille. Hän totesi mm., että "[p]idän joka tapauksessa saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa koskevan lainsäädännön hengen mukaisena, että saamelaiskulttuurin erityispiirteet pyritään ottamaan huomioon myös poronhoitoa koskevan lainsäädännön ja alemman asteisten säännösten valmistelussa." 5.11.04 HUMAN RIGHTS COMMITTEE CONCLUDES EIGHTY-SECOND SESSION Adopts Final Conclusions and Recommendations on Reports from Finland, Albania, Benin, Morocco and Poland The Committee regretted that it had not received a clear answer concerning the rights of the Sami as an indigenous people, in light of article 1 of the Covenant. It reiterated its concern over the failure to settle the question of Sami rights to land ownership and the various public and private uses of land that affected the Sami's traditional means of subsistence - in particular reindeer breeding - thus endangering their traditional culture and way of life, and hence their identity. The State party should, in conjunction with the Sami people, swiftly take decisive action to arrive at an appropriate solution to the land dispute with due regard for the need to preserve the Sami identity in accordance with article 27 of the Covenant. Meanwhile it is requested to refrain from any action that might adversely prejudice settlement of the issue of Sami land rights. Suomen kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä (FFCS) Järjestelmä on hyväksytty 24.5.2000 osaksi kansainvälistä PEFC (Pan European Forest Certification) -metsäsertifiointia. Kriteerejä 15-37 seurataan metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla. Kriteeri nro 36, saamelaisten luontaiselinkeinojen ja kulttuurin edellytysten turvaaminen: Saamelaisten kotiseutualueella Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu yhteensovitetaan yhteistyössä saamelaisedustajien kanssa siten, että luontaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin edellytykset turvataan. Kriteeri nro 37, porotalouden ja metsätalouden yhteensovittaminen: Valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja porotalouden harjoittaminen yhteensovitetaan paikallisen yhteistyön avulla. PORONHOIDON VELVOLLISUUKSISTA - MUITA PORONHOITOA OHJAAVIA LAKEJA Muita porotaloutta ohjailevia lakeja ovat mm. porotalouslaki, työturvallisuuslaki, eläinsuojelulaki, eläinlääkintähuoltolaki, eläintautilaki, lääkelaki, elintarvikelaki, lait lihan ja maidon tarkastuksesta, maaseutuelinkeinolaki, maatalousyrittäjien eläkelaki, maastoliikennelaki, aselaki, metsästyslaki, metsälaki, vesilaki, ulkoilulaki ja tieliikennelaki. Lisäksi toiminnassa on otettava huomioon lukuisia asetuksia, määräyksiä, säädöksiä ja Euroopan unionin direktiivejä. METSÄSERTIFIOINTI FFCS Suomen kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä (FFCS) on hyväksytty 24.5.2000 osaksi kansainvälistä PEFC (Pan European Forest Certification) -metsäsertifiointia. Sertifikaatin kriteerit 36 ja 37 koskevat poronhoidon edellytysten turvaamista ja metsä- ja porotalouden yhteensovittamista (kriteerejä 15-37 seurataan metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla): Kriteeri nro 36, saamelaisten luontaiselinkeinojen ja kulttuurin edellytysten turvaaminen: Saamelaisten kotiseutualueella Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu yhteensovitetaan yhteistyössä saamelaisedustajien kanssa siten, että luontaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin edellytykset turvataan. Kriteeri nro 37, porotalouden ja metsätalouden yhteensovittaminen: Valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja porotalouden harjoittaminen yhteensovitetaan paikallisen yhteistyön avulla. Sopimuksia paikallisesta yhteistyöstä Metsähallituksen ja porotalouden kesken ei oltu tehty ennen sertifikaatin voimaantuloa. Vasta 27.2.2002 Metsähallitus ja Paliskuntain yhdistys allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on parantaa poro- ja metsätalouden yhteistyötä ja sovittaa yhteen niiden harjoittamisedellytyksiä. Metsähallituksen tiedotteen mukaan metsä- ja porotalouden yhteensovittaminen tapahtuu paliskunnittaisissa neuvotteluissa, joissa vuosittain käydään läpi alueen hakkuut ja muut metsänhoidolliset toimet sekä todetaan edellisen neuvottelun jälkeen tehdyt toimet. Samalla sovitaan, miten yhteistyö hoidetaan porotaloudelle tärkeissä kohteissa. Tavoitteena on kehittää yhdessä metsänhoitotapoja, joilla porotalouden tarpeet otetaan huomioon. Myös teiden rakentamisesta ja talviteiden avaamisesta ilmoitetaan etukäteen. Ylä-Lapin alue jätettiin kokonaan neuvottelujen ulkopuolelle neuvottelijoiden yhteisestä päätöksestä, koska maanomistusolot alueella ovat selvitettävänä. Tarkoitus on, että Ylä-Lapissa vastaavista periaatteista sovitaan Metsähallituksen ja alueen paliskuntien kesken. Sopimuksia ei kuitenkaan ole. Hammastunturin paliskunnan kanssa Metsähallitus aloitti neuvottelut keväällä 2001. Neuvottelut ovat edelleen kesken, mutta hakkuut jatkuvat Metsähallituksen omien suunnitelmien ja päätösten mukaisesti. Muotkatunturin paliskunnassa on Metsähallituksen hakkuisiin liittyvä oikeustapaus meneillään. YK:n ihmisoikeuskomitea on pyytänyt Suomen valtiota pidättäytymään metsätaloustoimista Angelin poronhoitajien käyttämällä alueella kunnes valitus hakkuista on käsitelty. Metsähallitus hakkaa paliskunnan vastustuksesta huolimatta paliskunnan alueella omien päätöstensä mukaisesti. Neuvottelut paliskuntien kanssa koskevat leimikoiden ajoitusta. Niistä asioista, joista paliskunnat haluaisivat keskustella Metsähallituksen kanssa, neuvotellaan tasoilla, joissa paliskunnilla ei ole ollenkaan edustusta. Joissakin tapauksissa paliskuntia edustaa Paliskuntain yhdistys, jonka kädet tässä asiassa on kuitenkin jo etukäteen sidottu. Takaisin etusivulle

Poronhoidon oikeuksista

Saamelaiskonferenssi hyväksyi vuonna 1978 listan saamelaiselinkeinoista, eli peruselinkeinoista, jotka saamelaisen ekologisen perinteen mukaisesti hyödyntävät luonnonvaroja ja tukevat saamelaiskulttuuria. Porotalous on saamelaiskulttuuria tukeva saamelaiselinkeino ja siten yksi saamelaiskultturin ilmenemisen muoto. Siksi saamelaisten harjoittama poronhoito on varsinaisen poronhoitolain (848/1990) lisäksi turvattu monin kansallisin ja kansainvälisin säädöksin, sopimuksin ja päätöksin.

Poronhoitolaki 848/1990
2 § Poronhoitoalue: Erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella (valtion maat) "maata ei saa käyttää siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle".
3 § Poronhoidon harjoittamisoikeus: "Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta."
6 § Paliskunta: "Paliskunta voi kantaa ja vastata toimialueensa poronhoitoa koskevissa asioissa ja saada nimiinsä oikeuksia sekä tehdä sitoumuksia poronhoitolaissa tarkoitettujen tehtäviensä suorittamiseksi".
53 § Neuvotteluvelvollisuus: "Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajien kanssa."

Hallituksen esitys 309/1993 vp s. 65, Perustuslakivaliokunnan lausunto 44/1996 vp (Hallituksen esitys 229/1996 vp.), Perustuslakivaliokunnan mietintö 17/1994 vp, Hallituksen esitys 248/1994 vp
Perinteiset elinkeinot kuten poronhoito, metsästys ja kalastus kuuluvat saamelaisten kulttuurimuotoon.

Suomen perustuslaki /2000
17 §, 3 momentti: "Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan."

ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskeva yleissopimus n:o 169
(Kansainvälisen työjarjestön yleiskokouksen eli 76. kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1989 hyväksymä)

Osa II Maa

13 artikla: "1. ... hallitusten on kunnioitettava sitä erityistä merkitystä, joka kysymyksessä olevien kansojen suhteella siihen maahan tai alueeseen, jolla he asuvat tai muuten käyttävät, on niiden kulttuurille ja henkisille arvoille, ja erityisesti tämän suhteen yhteisöllisiä näkökohtia."

14 artikla: "1. Kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus (the rights of ownership and possession) niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat. Soveltuvissa tapauksissa on lisäksi turvattava asianmukaisilla toimenpiteillä näiden kansojen oikeudet käyttää alueita, jotka eivät ole niiden yksinomaista asuinaluetta, mutta joita ne ovat perinteisesti voineet käyttää toimeentulonsa hankkimista ja perinteisiä toimiaan varten.... 2. Hallitusten on tarpeellisin toimenpitein määriteltävä kysymyksessä olevien kansojen perinteisesti asuttamat maat ja taattava tehokas suoja niiden omistus- ja hallintaoikeudelle."

15 artikla: "1. Kysymyksessä olevien kansojen oikeuksia maittensa luonnonvaroihin on erityisesti suojeltava. Näihin oikeuksiin sisältyy kansojen oikeus osallistua näiden luonnonvarojen käyttöön, hallintaan ja suojeluun. 2. Tapauksissa, joissa valtio säilyttää omistusoikeuden mineraalivaroihin tai maanalaisiin luonnonvaroihin tai oikeudet muihin maahan liittyviin luonnonvaroihin, hallitusten on luotava tai ylläpidettävä menettelytapoja varmistaakseen, että mitään kysymyksessä olevien kansojen maahan kohdistuvaa tutkimus- tai hyödyntämisohjelmaa ei aloiteta tai sitä koskevaa lupaa myönnetä, ennen kuin kansojen kanssa on neuvoteltu siitä, vaikuttaisiko ohjelma haitallisesti niiden etuihin ja missä määrin. Näiden kansojen on mahdollisuuksien mukaan päästävä osallisiksi tällaisten toimintojen tuottamasta hyödystä ja saatava oikeudenmukainen korvaus kaikesta vahingosta, jota tällainen toiminta voi niille aiheuttaa."

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 8/1976, julkaistu Suomen säädöskokoelmassa 108A/1976, ns. KP-sopimus)

27 artikla: "Niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään."

YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssin (UNCED) ympäristöä ja kehitystä koskeva Rion julistus 1992

Alkuperäiskansoilla on keskeinen asema ympäristön hoidossa ja kehittämisessä heidän tietojensa ja perinteisten toimintatapojensa vuoksi. Valtioiden tulisi tunnustaa alkuperäiskansojen edut ja suoda niille todellinen mahdollisuus osallistua kestävän kehityksen aikaansaamiseen.

Laki Metsähallituksesta N:o 1378/2004

4§, Yleiset yhteiskunnalliset velvoitteet, 2. mom.: Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu on sovitettava yhteen Saamelaiskäräjistä annetussa laissa (974/1995) tarkoitetulla saamelaisten kotiseutualueella siten, että saamelaisten kulttuurin harjoittamisen edellytykset turvataan, sekä poronhoitolaissa (848/1990) tarkoitetulla poronhoitoalueella siten, että poronhoitolaissa säädetyt velvoitteet täytetään.

20§ Neuvottelukunnat: Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden käyttöä koskevan päätöksenteon apuna paikallisen väestön aseman huomioon ottamiseksi ja toimintojen yhtensovittamisen edistämiseksi on lääni- ja aluekohtaisia neuvottelukuntia. Neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta ja asettamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Sopimus Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, saamelaisia koskeva pöytäkirja N:o 3

Suomella ja Ruotsilla on velvollisuuksia ja sitoumuksia saamelaisiin nähden. Ne ovat sitoutuneet saamelaisten elinkeinojen, kielen, kulttuurin ja elämäntavan kehittämiseen, ja katsovat, että saamelaiskulttuuri on riippuvainen mm. poronhoidosta. Sen vuoksi sovittiin, että saamelaisille saadaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen estämättä myöntää yksinoikeuksia poronhoidon harjoittamiseen saamelaisalueilla.

YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisu valituksessa Ilmari Länsman ja muut vastaan Suomi 26.10.1994 (valitus no. 511/1992)

Asiakysymysten tutkinta:

"9.3 Oikeutta nauttia omasta kulttuurista ei voida ratkaista abstraktisti, vaan se on asetettava asiayhteyteen. Tässä yhteydessä komitea muistuttaa, että, toisin kuin sopimusvaltio on esittänyt, 27 artikla ei suojele yksinomaan kansallisten vähemmistöjen perinteisiä elinkeinoja. Siten se, että valittajat ovat vuosien varrella muokanneet poronhoitomenetelmiään ja harjoittavat sitä modernin teknologian avulla, ei estä heitä vetoamasta yleissopimuksen 27 artiklaan."

"9.5 ... Komitea muistuttaa 27 artiklasta antamien yleiskommenttiensa kappaleesta 7, jonka mukaan vähemmistö- ja alkuperäisryhmillä on oikeus saada suojelua perinteisille toiminnoilleen, kuten metsästykselle, kalastukselle, tai - kuten tässä tapauksessa - poronhoidolle, ja että toimenpiteet täytyy toteuttaa niin, että ‘varmistetaan vähemmistöyhteisöihin kuuluvien henkilöiden tehokas osallistuminen heihin vaikuttavien päätösten tekemiseen’."

"9.8 Valittajien tulevia toimintoja koskevasta huolesta ihmisoikeuskomitea toteaa, että ollakseen sopusoinnussa yleissopimuksen 27 artiklan kanssa, taloudelliset toiminnot tulee toteuttaa siten, että valittajien poronhoidon kannattavuus säilyy. ... "

YK:n ihmisoikeuskomitean ratkaisu valituksessa Jouni E. Länsman ja muut vastaan Suomi 22.11.1996 (valitus no. 671/1995)

Asiakysymysten tutkinta:

"10.7 Ihmisoikeuskomitea on sitä mieltä, että jos kyseessä olevan alueen hakkuusuunnitelmat tuleville vuosille olisi hyväksytty laajemmassa mittakaavassa, kuin mitä jo on päätetty, tai jos voitaisiin osoittaa, että jo suunniteltujen hakkuiden vaikutukset olisivat vakavammat, kuin mitä tällä hetkellä voidaan ennustaa, silloin olisi saattanut täytyä harkita, olisiko kyseessä loukkaus valittajien oikeutta kohtaan nauttia omasta kulttuuristaan 27 artiklan merkityksessä. Ihmisoikeuskomitea on aikaisempien valitusten perusteella tietoinen siitä, että saamelaisten asuttamilla alueilla on aikaisemmin suunniteltu ja toteutettu muuta laajaa luonnollisen ympäristön hyväksikäyttöä kuten louhintaa. Vaikka kyseessä olevassa valituksessa ihmisoikeuskomitea on päätynyt siihen johtopäätäkseen, etteivät tapauksen tosiseikat osoita valittajien oikeuksia loukatun, pitää se tärkeänä huomauttaa, että sopimusvaltion on toimiessaan tavalla, joka vaikuttaa 27 artiklaan perustuviin oikeuksiin, pidettävä mielessä, että vaikkeivät erilliset toiminnot itsessään rikkoisi kyseistä artiklaa, voivat ne yhdessä murentaa saamelaisten oikeuksia nauttia omasta kulttuuristaan."

Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset 31.3.1999, taltionumerot 692 ja 693

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu:

"Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että ministeriön tuli ennen päätöksen tekemistä selvittää, mikä vaikutus valtauksilla on saamelaisväestön poronhoidon harjoittamiseen."

"Valtaushakemuksia käsiteltäessä tulee selvittää ja harkita, onko poronhoidon turvaamiseksi tarpeen hylätä valtaushakemuksia tai valtauskirjoihin otettavin määräyksin esimerkiksi rajoittaa valtaukseen perustuvien toimenpiteiden suorittamista tiettyinä aikoina tai tietyillä paikoilla, niin kuin paliskunnat ovat kauppa- ja teollisuusministeriölle antamissaan lausunnoissa esittäneet. Asiassa on niin ikään otettava huomioon, millä poronhoidon kannalta tärkeillä alueilla valtauksia on muiden päätösten nojalla voimassa sekä miten suuria ja poronhoidon kannalta herkkiä alueita nyt kysymyksessä olevat valtaushakemukset koskevat. Samoin on otettava huomioon poronhoitoa häiritsevät muut käyttömuodot kyseisillä alueilla. ..."

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 27.4.1999 Dnro 240006/4/96

Ratkaisussaan, joka koski poronhoitoa koskevien säännösten valmistelua yleensä, eduskunnan oikeusasiamies totesi, että useissa perustuslakivaliokunnan mietinnöissä korostetaan pyrkimystä yhteistyöhön ja todellisen vaikutusmahdollisuuden antamista Saamelaiskäräjille. Hän totesi mm., että "[p]idän joka tapauksessa saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa koskevan lainsäädännön hengen mukaisena, että saamelaiskulttuurin erityispiirteet pyritään ottamaan huomioon myös poronhoitoa koskevan lainsäädännön ja alemman asteisten säännösten valmistelussa."

5.11.04 HUMAN RIGHTS COMMITTEE CONCLUDES EIGHTY-SECOND SESSION
Adopts Final Conclusions and Recommendations on Reports from Finland, Albania, Benin, Morocco and Poland

The Committee regretted that it had not received a clear answer concerning the rights of the Sami as an indigenous people, in light of article 1 of the Covenant. It reiterated its concern over the failure to settle the question of Sami rights to land ownership and the various public and private uses of land that affected the Sami's traditional means of subsistence - in particular reindeer breeding - thus endangering their traditional culture and way of life, and hence their identity.

The State party should, in conjunction with the Sami people, swiftly take decisive action to arrive at an appropriate solution to the land dispute with due regard for the need to preserve the Sami identity in accordance with article 27 of the Covenant. Meanwhile it is requested to refrain from any action that might adversely prejudice settlement of the issue of Sami land rights.

Suomen kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä (FFCS)

Järjestelmä on hyväksytty 24.5.2000 osaksi kansainvälistä PEFC (Pan European Forest Certification) -metsäsertifiointia. Kriteerejä 15-37 seurataan metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla.

Kriteeri nro 36, saamelaisten luontaiselinkeinojen ja kulttuurin edellytysten turvaaminen:

Saamelaisten kotiseutualueella Metsähallituksen hallinnassa olevien luonnonvarojen hoito, käyttö ja suojelu yhteensovitetaan yhteistyössä saamelaisedustajien kanssa siten, että luontaiselinkeinojen ja saamelaiskulttuurin edellytykset turvataan.

Kriteeri nro 37, porotalouden ja metsätalouden yhteensovittaminen:

Valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja porotalouden harjoittaminen yhteensovitetaan paikallisen yhteistyön avulla.

PORONHOIDON VELVOLLISUUKSISTA - MUITA PORONHOITOA OHJAAVIA LAKEJA

Muita porotaloutta ohjailevia lakeja ovat mm. porotalouslaki, työturvallisuuslaki, eläinsuojelulaki, eläinlääkintähuoltolaki, eläintautilaki, lääkelaki, elintarvikelaki, lait lihan ja maidon tarkastuksesta, maaseutuelinkeinolaki, maatalousyrittäjien eläkelaki, maastoliikennelaki, aselaki, metsästyslaki, metsälaki, vesilaki, ulkoilulaki ja tieliikennelaki. Lisäksi toiminnassa on otettava huomioon lukuisia asetuksia, määräyksiä, säädöksiä ja Euroopan unionin direktiivejä.

METSÄSERTIFIOINTI FFCS

Suomen kansallinen metsäsertifiointijärjestelmä (FFCS) on hyväksytty 24.5.2000 osaksi kansainvälistä PEFC (Pan European Forest Certification) -metsäsertifiointia. Sertifikaatin kriteerit 36 ja 37 koskevat poronhoidon edellytysten turvaamista ja metsä- ja porotalouden yhteensovittamista (kriteerejä 15-37 seurataan metsänhoitoyhdistyksen toimialueen tasolla):

Kriteeri nro 36, saamelaisten luontaiselinkeinojen ja kulttuurin edellytysten turvaaminen:

Kriteeri nro 37, porotalouden ja metsätalouden yhteensovittaminen:

Valtion metsäalueilla metsätalouden toimenpiteet ja porotalouden harjoittaminen yhteensovitetaan paikallisen yhteistyön avulla.

Sopimuksia paikallisesta yhteistyöstä Metsähallituksen ja porotalouden kesken ei oltu tehty ennen sertifikaatin voimaantuloa. Vasta 27.2.2002 Metsähallitus ja Paliskuntain yhdistys allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on parantaa poro- ja metsätalouden yhteistyötä ja sovittaa yhteen niiden harjoittamisedellytyksiä.

Metsähallituksen tiedotteen mukaan metsä- ja porotalouden yhteensovittaminen tapahtuu paliskunnittaisissa neuvotteluissa, joissa vuosittain käydään läpi alueen hakkuut ja muut metsänhoidolliset toimet sekä todetaan edellisen neuvottelun jälkeen tehdyt toimet. Samalla sovitaan, miten yhteistyö hoidetaan porotaloudelle tärkeissä kohteissa. Tavoitteena on kehittää yhdessä metsänhoitotapoja, joilla porotalouden tarpeet otetaan huomioon. Myös teiden rakentamisesta ja talviteiden avaamisesta ilmoitetaan etukäteen.

Ylä-Lapin alue jätettiin kokonaan neuvottelujen ulkopuolelle neuvottelijoiden yhteisestä päätöksestä, koska maanomistusolot alueella ovat selvitettävänä. Tarkoitus on, että Ylä-Lapissa vastaavista periaatteista sovitaan Metsähallituksen ja alueen paliskuntien kesken. Sopimuksia ei kuitenkaan ole.

Hammastunturin paliskunnan kanssa Metsähallitus aloitti neuvottelut keväällä 2001. Neuvottelut ovat edelleen kesken, mutta hakkuut jatkuvat Metsähallituksen omien suunnitelmien ja päätösten mukaisesti.

Muotkatunturin paliskunnassa on Metsähallituksen hakkuisiin liittyvä oikeustapaus meneillään. YK:n ihmisoikeuskomitea on pyytänyt Suomen valtiota pidättäytymään metsätaloustoimista Angelin poronhoitajien käyttämällä alueella kunnes valitus hakkuista on käsitelty. Metsähallitus hakkaa paliskunnan vastustuksesta huolimatta paliskunnan alueella omien päätöstensä mukaisesti.

Neuvottelut paliskuntien kanssa koskevat leimikoiden ajoitusta. Niistä asioista, joista paliskunnat haluaisivat keskustella Metsähallituksen kanssa, neuvotellaan tasoilla, joissa paliskunnilla ei ole ollenkaan edustusta. Joissakin tapauksissa paliskuntia edustaa Paliskuntain yhdistys, jonka kädet tässä asiassa on kuitenkin jo etukäteen sidottu.

Takaisin etusivulle